Vaikuttavuudella elinvoimaa kriisiytyvissä kunnissa

Petri Kittilä

 Vaikuttavuutta

 

Yhteiskunnalliset muutokset ja talouden haasteet vaativat päättäjiltä yhä vaikuttavampaa päätöksentekoa. Vaikuttavuus on uusi lähestymiskulma, jossa pienilläkin teoilla saadaan aikaiseksi suuria tuloksia. Silti vaikuttava päätöksenteko on vielä monelle päätöksentekijälle vieras käsite. Vaikuttavien päätösten tekeminen tarvitsee uudenlaisen ajatusmallin omaksumista.

Muutaman kuukauden kuluttua Suomen kunnissa valitaan jälleen edustajia kunnanvaltuustoihin, hallituksiin ja lautakuntiin. Näihin kuntavaaleihin valmistaudutaan tilanteessa, jossa moni kunta on taloudellisissa vaikeuksissa, jopa kriisiytymässä, vaikkakin toki kuntatalous vahvistui tilapäisesti koronaan suunnatun valtion tukijärjestelmä vuoksi. On arvioitu, että jopa 20-30 kunnan tilanne parani tukijärjestelmän myötä niin paljon, että ne nousevat kriisikuntauhasta todennäköisesti hyvinkin pitkäksi aikaa. Valitettavasti näillä valtion sopeutuspaketeilla on jyrätty juuri saavutettu kuntien kriisitietoisuus ja samalla myös luotu harhaa kuntapäättäjien ajatteluun kuntatalouden elpymisestä. On kuitenkin hyvä muistaa, että valtion nykymuotoisen koronatuen on ilmoitettu loppuvan tänä vuonna. Jos kunnassa ei ole vetovoimaisia yrityksiä, jotka luovat työpaikkoja ja tuovat verotuloja, kunnalla ei ole mahdollisuutta pärjätä valtion tukipaketeista huolimatta. Kunnan tulee luoda ja tarjota yrityksille toimintaedellytyksiä. Julkisena hankkijana ja palvelujen tuottajana, kunnan päättäjien ja virkamiesten tulee lisätä vaikuttavuusosaamistaan. Vaikuttavuusajattelulla päätöksenteossa voidaan lisätä kunnan elinvoimaa merkittävästi. Jotta pystyy tekemään vaikuttavia päätöksiä ja hankintoja, täytyy ensiksi ymmärtää ja sisäistää vaikuttavuusajattelun perusteet. Koska vaikuttava päätöksenteko on vielä monelle kuntapäättäjälle vieras käsite, on tärkeää hankkia osaamista ja löytää sekä oivaltaa tulevaisuuslähtöisen vaikuttavuusajattelun ja -ratkaisujen hyödyt sekä mahdollisuudet alueellisen elinvoiman vahvistamisessa.

Julkisella sektorilla suurimmat hyödyt vaikuttavuusajattelun omaksumisessa ja toteuttamisessa saavutetaan hankinnoissa. Julkisen sektorin hankintojen arvo on vuosittain useita kymmeniä miljardeja euroja. Suuresta rahamäärästä huolimatta, aina ei ole varmaa saavutetaanko hankinnoilla haluttu tulos. Vaikuttavuusajattelu on nousemassa ohjaavaksi tekijäksi, kun arvioidaan julkisen sektorin hankintoja ja palveluiden tuottamista. Tavoitteena on selkeyttää ja arvioida tekemisen yhteiskunnallista vaikuttavuutta kokonaisuutena eri tekijät huomioiden, ei pelkästään yksittäisen palvelun hankkimista. Ohjaavana ajattelumallina on siirtyä palveluiden hankkimisesta tulosten hankkimiseen. Yhä enenevässä määrin hankinnoilla halutaan ja tavoitellaan todennettavaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta, vastuullisuuden ja kestävän kehityksen lisäksi. 

Kunnan, julkisena hankkijana ja palvelujen tuottajana, tulee lisätä julkisiin hankintoihin liittyvää vaikuttavuusosaamistaan. Niin hankintoihin kuin kehittämiseen ja perustoimintojen ylläpitämiseen, kunnat tarvitsevat yhä useammin ulkopuolista rahoitusta. Laadukkaat palvelut tulee tuottaa tehokkaasti ja taloudellisesti.  Julkisen rahan lisäksi, myös sijoittajia kiinnostaa nykyään kuntien hankintojen rahoittaminen. Ajatus yksityisen pääoman valjastamisesta ratkaisemaan yhteiskunnan kohtaamia ongelmia tuntui aluksi hiukan vieraalta ajatusmaailmalta, mutta sillä oli suuri merkitys vaikuttamissijoittamisen syntymiseen. Sijoitusmarkkinoilla yleistyvän vaikuttamisinvestoinnin suosio osaltaan lisää paineita kohti tulosten vaikuttavuutta sekä niiden mitattavuutta, osana sijoittamisstrategiaa.  Julkisen sektorin muuttuva rooli, heikkenevän huoltosuhteen ja yhteiskunnan rajallisten resurssien sekä kuntien talousahdinkojen vuoksi, on myös ollut edesauttamassa vaikuttamissijoittamisen kehittymistä. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus kiinnostaa kaikkia sidosryhmiä, niin asiakkaita, kumppaneita, osaajia kuin sijoittajiakin. Jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän, halu edistää ja tukea itselle tärkeitä asioita ohjaa vahvemmin sijoittajien ja rahoittajien päätöksentekoa. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus on yhä useammalle sijoittajalle, taloudellisen tuoton lisäksi, merkittävä ja tärkeä tekijä sijoituspäätöstä tehtäessä.  Vaikuttavuussijoittamisessa, jossa sopimuksen osapuolet ovat julkinen sektori, yritys sekä yksityiset sijoittajat, hankinnalle asetetaan yhteiset tavoitteet ja mittarit ja pääoman takaisinmaksu perustuu tuloksellisen toiminnan julkiselle sektorille tuottamaan säästöön tai taloudelliseen hyötyyn. 

Kuntapäättäjien vaikuttavuusajattelun ajatusmallin omaksuminen on jo nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän kunnan olemassaolon elinehto, sillä kunta on kuitenkin alueensa tärkein elinvoiman kehittäjä. Kunnan elinvoimaisuus heijastuu suoraan yritysten ja kuntalaisten hyvinvointiin. Kuntien on oltava hyviä työnantajia, yritysmyönteisiä toimijoita ja aktiivisia elinkeinoelämän mahdollistajia. Kyky ja halu verkostoitua, tehdä yhteistyötä, nähdä laajoja kokonaisuuksia ja omata näkökulman vaihtamisen taidot on kuntapäättäjän tärkeimmät ominaisuudet. Kaikkia tarvitaan kunnan veto-, pito- ja elinvoiman ylläpitämiseen ja kasvattamiseen. Paikallisia yrityksiä on käytettävä ostopalveluissa aina kun se on mahdollista. Kunnallisia palveluja täydentämään tarvitaan yksityisiä palveluntuottajia ja kolmatta sektoria. Pitkällä tähtäimellä kunnan ja alueen veto-, pito- ja elinvoiman ylläpitäminen ja kasvattaminen onnistuu vain näkemällä laajoja kokonaisuuksia, ymmärtämällä päätösten yhteiskunnallisia vaikutuksia ja vaikuttavuutta sekä tekemällä vaikuttavia päätöksiä, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Tarve uudistaa asumisen sektoria

Juri Laurila

 

 

Suomen asumisen sektori on pitkään eriytynyt suomalaisten asumistoiveista. Sen sijaan, että rakennettaisiin omakotitaloja kaupunkien lähimaaseudulle tai harvaan asutulle alueelle, joita suomalaiset kaipaavat, rakennetaan yhä pienempiä kerrostaloasuntoja ahtaammaksi käyville maantieteellisille alueille. Syitä tähän eriytymiseen on useita ja koko sektoria vaivaa vuosikymmenten aikana kehittynyt vääristymä, joka johtuu pohjimmiltaan epäonnistuneesta aluepolitiikasta, jota ei ole saatu korjattua.